Romanitaustaiset lapset ja nuoret lastensuojelussa – valtakunnallinen osallisuuden foorumi kokosi noin 300 osallistujaa uuden viraston äärelle

Maaliskuussa 2026 Lupa- ja valvontavirasto järjesti valtakunnallisen webinaarin, joka kokosi yhteen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, järjestötoimijoita ja viranomaista eri puolilta Suomea. Tilaisuus oli yksi uuden, vuoden alussa toimintansa aloittaneen viraston ensimmäisistä valtakunnallisista keskusteluareenoista, ja se osoitti heti tarpeensa: yhteiselle, avoimelle ja myös kriittiselle keskustelulle on selkeä tarve.

Aiheena oli romanitaustaisten lasten ja nuorten asema lastensuojelussa, erityisesti sijaishuollon ratkaisuissa. Kyse on teemasta, jossa limittyvät yhteen lapsen etu, perus- ja ihmisoikeudet, kulttuurinen sensitiivisyys sekä palvelujärjestelmän yhdenvertaisuus.

Tilaisuus syntyi tarpeesta vastata niihin kysymyksiin ja huoliin, joita Lupa- ja valvontavirastoon on tullut kentältä sekä viranomaisilta. Romanitaustaisten lasten sijoituksiin liittyvät haasteet ovat nousseet esiin toistuvasti, ja samalla on herännyt kysymys siitä, toteutuvatko yhdenvertaisuus ja lapsen etu käytännössä kaikissa tilanteissa. Tilaisuuden tavoitteena oli tuoda yhteen nämä kentältä nousevat kokemukset ja viranomaisten näkökulmat; ei vain kuvaamaan tilannetta, vaan myös etsimään suuntaa eteenpäin.

Puheenvuoroissa muistutettiin, että romaniperheiden ja viranomaisten välistä suhdetta ei voi tarkastella irrallaan historiasta. Menneisyydessä romaniväestöön kohdistuneet sulauttamispyrkimykset ja kontrolli ovat jättäneet jälkensä, ja tämä näkyy edelleen luottamuksen hauraudessa sekä viranomaispelkona. Tällä on suora vaikutus myös lastensuojeluun: avun hakeminen voi viivästyä, ja kohtaamisissa korostuu tarve tulla aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Useassa puheenvuorossa korostui, että romaniperheet eivät toivo erityiskohtelua vaan sitä, että heidät kohdataan yksilöinä, kunnioittavasti ja avoimesti.

Lapsen etu keskiössä

Lapsen oikeudet muodostivat keskustelun vahvan perustan. Lapsen etu ei näyttäytynyt vain periaatteena vaan konkreettisena velvoitteena, jonka tulee ohjata kaikkea lastensuojelutyötä. Romanitaustaisten lasten kohdalla tämä tarkoittaa myös sitä, että oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin toteutuu aidosti, myös sijoituksen aikana. Samalla muistutettiin, että lapsen oikeus turvallisiin ja jatkuviin ihmissuhteisiin sekä kuulluksi tulemiseen ovat keskeisiä kaikissa ratkaisuissa. Romanikulttuuritietoisuuden vahvistaminen, romanitaustaisten perhehoitajien aktiivinen rekrytointi sekä valvonnan ja ohjauksen selkeyttäminen nähtiin keskeisinä keinoina edistää romanilasten etua ja oikeuksia.

Useissa puheenvuoroissa palattiin kuitenkin yhä uudelleen arjen tasolle; kohtaamiseen. Vuorovaikutuksen haasteet liittyvät kokemuksiin siitä, ettei tulla ymmärretyksi tai että asioista ei puhuta avoimesti. Aito kuunteleminen, suora ja kunnioittava vuorovaikutus sekä herkkyys tunnistaa erilaisia taustoja ja tunteita rakentavat luottamusta. Yksi keskustelun vahvoista viesteistä oli, että kulttuuri ei selitä kaikkea mutta sen ymmärtäminen auttaa sekä lasta että ammattilaista.

Loppupuheenvuoroissa katse kääntyi tulevaan ja yhteiseen vastuuseen. Tarve siirtyä pois vastakkainasettelusta nousi selkeästi esiin. Lastensuojelu ei ole vain viranomaisten tehtävä eikä vain perheiden vastuulla vaan meidän kaikkien yhteinen tehtävä lasten parhaaksi. 

Osallistujapalautteissa keskustelua kuvattiin rehelliseksi, monipuoliseksi ja tarpeelliseksi. Samalla viesti oli selvä; tämä on vasta alku. Tarve jatkaa yhteistä työtä romanitaustaisten lasten aseman vahvistamiseksi lastensuojelussa on ilmeinen.

Valtakunnallisen tason webinaari osoitti, että uuden Lupa- ja valvontaviraston rooli yhteisen keskustelun mahdollistajana on merkityksellinen. Kun eri toimijat tuodaan saman pöydän ääreen, syntyy mahdollisuus paitsi jakaa tietoa myös mahdollistaa verkostoja poikkihallinnolliseen yhteistyöhön.