Luonnonsuojeluohjelmat ja -alueet 

Suojeluohjelmat ja -alueet turvaavat luonnon monimuotoisuutta. 

Valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi voidaan laatia luonnonsuojeluohjelmia, joilla alueita varataan luonnonsuojelutarkoituksiin. Ympäristöministeriö laatii luonnonsuojeluohjelman, ja valtioneuvosto hyväksyy sen.   

Suomessa on laadittu 1970-luvulta lähtien seitsemän valtakunnallista luonnonsuojeluohjelmaa. Niillä pyritään säilyttämään erityisesti uhanalaisia luontotyyppejä ja elinympäristöjä, jotka ovat tärkeitä niin kansalliselle kuin kansainväliselle luonnon monimuotoisuudelle.  

Luonnonsuojeluohjelmat ovat seuraavat: 

• Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma (1978) 
• Soidensuojelun perusohjelma (1979 ja 1981) 
• Lintuvesiensuojeluohjelma (1981) 
• Harjujensuojeluohjelma (1984) 
• Lehtojensuojeluohjelma (1989) 
• Rantojensuojeluohjelma (1990) 
• Vanhojen metsien suojeluohjelma (1996).  

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi vapaaehtoisin keinoin voidaan laatia elinympäristöjen, luontotyyppien ja eliölajien suojelua ja niiden tilan parantamista koskevia toimenpideohjelmia. Toimenpideohjelman laatii toimivaltainen ministeriö, ja sen hyväksyy valtioneuvosto. Vapaaehtoisen suojelun toimenpideohjelmia ovat muun muassa metsiensuojeluohjelma METSO, Helmi-elinympäristöohjelma sekä vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU. Laajapohjaisissa ohjelmissa eri tahot tekevät yhteistyötä. [leipäteksti] 

Suojelualueet 

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Lisäksi niillä on merkitystä maiseman, kulttuuriperinnön ja virkistyskäytön kannalta.   

Luonnonsuojelualueita ovat valtion omistamilla alueilla sijaitsevat kansallispuistot, luonnonpuistot, valtion muut luonnonsuojelualueet sekä yksityismailla sijaitsevat luonnonsuojelualueet.  

Natura 2000 -alueet

Natura 2000 -verkosto turvaa luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Natura 2000 -alueilla toteutetaan luontodirektiivin luontotyyppien ja lajien sekä lintudirektiivin lintulajien kannalta tärkeitä suojelutoimenpiteitä. 

Lupa- ja valvontavirasto perustaa suojelualueita 

Lupa- ja valvontavirasto toteuttaa valtakunnallisia luonnonsuojeluohjelmia sekä on osa Natura 2000 -verkostoa hankkimalla valtiolle alueita suojelualueiksi sekä perustamalla luonnonsuojelualueita yksityisen maanomistajan maalle. 

Luonnonsuojelualue voidaan perustaa, jos alueella on  

• uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi 
• tiukkaa suojelua edellyttävän eläinlajin lisääntymis- tai levähdyspaikka 
• erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma 
• erityistä maisemallista arvoa.  

Luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen voi myös vaatia luonnonsuojelualueen perustamista. Alueella voi myös olla erityistä merkitystä luontotyyppien tai eliölajien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, tai se voi olla muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu on luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeellista. 

Alueen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi 

Maanomistaja voi myydä luonnonsuojeluohjelmaan tai Natura 2000 -verkostoon sisältyvän alueensa valtiolle tai rauhoittaa sen yksityisenä luonnonsuojelualueena korvausta vastaan. Rauhoittamisessa maanomistus ei muutu. Lupa- ja valvontavirasto hoitaa luonnonsuojelualueiden hankintaa ja rauhoittamista luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura 2000 -verkostoon sekä kaavojen suojeluvarauksiin sisältyvillä alueilla. Myös muu yksityisen henkilön omistama alue voidaan rauhoittaa luonnonsuojelualueeksi esimerkiksi osana METSO- tai Helmi-ohjelmia, joita toteuttavat Elinvoimakeskukset