Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus pääsisältö

Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on lakiin perustuva vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus. Salassapidosta saa poiketa potilaan tai sosiaalihuollon asiakkaan nimenomaisella suostumuksella tai silloin kun tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on erikseen säädetty laissa. 

Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, että ammattihenkilö ei saa paljastaa potilas- tai asiakasasiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävää. Ammattihenkilö ei saa paljastaa muutakaan sosiaalihuollon tai terveydenhuollon tehtävissä toimiessaan tietoonsa saamaansa asiaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus.  

Sisällöllisesti vaitiolovelvollisuus on laaja. Sen syntymiseen riittää, että tiedot on saatu sellaisissa olosuhteissa, että ne voidaan katsoa luottamuksellisiksi. Vaitiolovelvollisuus jatkuu senkin jälkeen, kun henkilö ei enää ole siinä asemassa, jossa hän on saanut tiedon luottamuksellisista seikoista. 

Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuudesta poikkeaminen 

Lainsäädännössä on säädetty terveyden- ja sosiaalihuollon ammattihenkilölle velvollisuuksia ja oikeuksia tehdä salassapitosäännösten estämättä erilaisia ilmoituksia viranomaisille. Ammattihenkilöllä voi esimerkiksi olla joissain tilanteissa oikeus tai velvollisuus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja viranomaisen pyynnöstä. Tietoja pyytävän viranomaisen tulee perustella tietopyyntönsä ja myös säännökset, joihin pyyntö perustuu, jotta ammattihenkilö pystyy arvioimaan oikeutensa luovuttaa pyydetyt tiedot.  

Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuudesta voidaan poiketa vain laissa säädetyllä perusteella.