Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio pääsisältö

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio

Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan toimintamallia, jossa ihmisen aiheuttama luonnon monimuotoisuuden väheneminen jollakin alueella hyvitetään lisäämällä vastaava määrä tai enemmän luonnonarvoja toisaalla. 

Luonnonsuojelulain mukainen ekologinen kompensaatio on toimijalle vapaaehtoista. Poikkeuksena on Natura-alueiden suojeluperusteiden merkittävä heikentäminen. Tällaisissa tapauksissa menetettävien luonnonarvojen kompensointi on pakollista. 

Luonnon monimuotoisuutta lisääviä toimia voi tehdä monella tavalla. Ekologinen kompensaatio eroaa muista luonnon hyväksi tehtävistä toimenpiteistä erityisesti siinä, että kompensaatiossa tulee aina arvioida sekä menetetyn että hyvittävillä toimenpiteillä tuotettavan luonnonarvon määrä. Hyvityksen tulee vastata sekä määrältään että laadultaan luonnolle aiheutettua heikennystä. Luonnonsuojelulain mukaisessa vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa luonnonarvojen määrän yksikkö on luonnonarvohehtaari. [leipäteksti] 

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio luonnonsuojelulaissa 

Luonnonsuojelulaissa säädetään yksityiskohtaisesti vapaaehtoisen ekologisen kompensaation menettelystä sekä hyvittämisen kriteereistä. 

Ekologisen kompensaation lähtökohta on, että heikennyksen aiheuttaja eli luonnonarvoja toiminnassaan heikentävä tai hävittävä toimija voi hyvittää toiminnastaan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuvan heikennyksen. Hyvitys tehdään joko tuottamalla luonnonarvoja tai suojeluhyvityksellä. Luonnonarvojen tuottaminen voi tarkoittaa esimerkiksi heikentyneen luontotyypin esiintymän luonnon tilan parantamista ennallistamalla. Ennallistamista on esimerkiksi ojitetun suon ojien suunniteltu tukkiminen.  

Lupa- ja valvontavirasto valvoo luonnonarvojen hyvittämistä 

Luonnonarvojen tuottaminen on tehtävä ennen heikennyksen aiheuttamista. Maa- ja vesialueiden omistajat voivat halutessaan tuottaa alueilleen uusia luontoarvoja ja tarjota niitä käytettäväksi ekologiseen kompensaatioon luonnonarvoja heikentäville toimijoille. Lupa- ja valvontavirasto ei puutu siihen, mihin hintaan kauppa luonnonarvojen tuottajan ja heikentäjän välillä tehdään. Lupa- ja valvontaviraston rooli on tarkistaa, että hyvittävät toimet on suunniteltu ja toteutettu oikein ja että heikennettävien tai hävitettävien ja tuotettujen luonnonarvojen määrä ja laatu vastaavat toisiaan. 

Vapaaehtoisen ekologisen kompensaation viranomaisvalvonnan vaiheet

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio pääsisältö, osa

Miten päästä alkuun vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa

Kompensaatiossa täytyy tunnistaa oman toiminnan luontovaikutukset. Vapaaehtoisessa kompensaatiossa haitan aiheuttajan on tehtävä tai teetettävä arvio siitä, kuinka paljon luontoheikennystä aiheutetaan ja löydettävä sopiva hyvityskohde.  

Luonnonarvojen tuottaja puolestaan tunnistaa omistamallaan alueella sellaiset luonnonarvot, jotka voisivat soveltua joko suojeluhyvitykseen tai siihen, että alueen tilaa parannettaisiin hyvittävillä toimenpiteillä eli luontoa ennallistamalla tai hoitamalla. Luonnonarvojen tuottaminen on vaikuttavampaa isommilla alueilla, joten luonnonarvojen tuottamiseen voi ryhtyä yhdessä naapurimaa-alueen tai vesialueen omistajien kanssa. Hyvityssuunnitelman voi laatia itse tai teettää luontoasiantuntijalla.   

Vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa alueen luonnontila arvioidaan ennen muutosta maastokartoituksilla ja muutoksen jälkeen erillisen arvioinnin perusteella. Sekä luonnontilan määrittämiseen että muutoksen suuruuden arvioimiseen on kehitetty työkaluja hakijoiden tueksi. Kompensaation liittyvään ohjeistukseen voi perehtyä ympäristöministeriön verkkosivustolla ja ymparisto.fi-sivustolla. Kompensaatioon liittyvät luonnontilan määrittämisen ja laskennan työkalut ovat saatavilla BOOST-tutkimuskonsortion sivuilla