Navigointivalikko
Murupolku
Tahdosta riippumaton hoito
Tahdosta riippumaton hoito
Tahdosta riippumattomaan hoitoon määrääminen ja hoidon jatkuminen on säännelty tarkasti laissa. Hyvinvointialue järjestää tahdosta riippumattoman hoidon alueellaan.
Mielenterveyslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta vain seuraavissa tapauksissa:
- Hänen todetaan olevan mielisairas.
- Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että jos häntä ei toimitettaisi hoitoon, se olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen tai muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
- Mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi, tai ne ovat riittämättömiä henkilön hoidossa.
Kaikkien edellä esitettyjen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.
Alaikäisen hoitoon määrääminen
Alaikäisen henkilön hoitoon määrääminen ei edellytä sitä, että henkilöllä on mielisairauden asteinen mielenterveyden häiriö. Alaikäinen voidaan määrätä hoitoon, jos hän on vakavan mielenterveyden häiriön vuoksi hoidon tarpeessa ja jos muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi. Kysymyksessä olevia vakavia mielenterveyden häiriöitä voivat olla muun muassa erittäin vakavat käyttäytymisen häiriöt, erittäin vakavaa itsetuhoisuutta aiheuttavat häiriöt ja erittäin vakavat syömishäiriöt.
Tahdosta riippumaton hoito - haitarit
Henkilö voidaan ottaa tarkkailuun sairaalaan silloin, kun halutaan selvittää, täyttyvätkö edellytykset hänen määräämiselleen tahdosta riippumattomaan hoitoon. Lääkärin on tutkittava potilas ennen tarkkailuun lähettämistä.
Tarkkailulähetteen (M1-lähete) voi tehdä jokainen Suomessa laillisesti lääkärin tehtävissä toimiva henkilö (laillistettu lääkäri). Lääketieteen opiskelija voi laatia tarkkailulähetteen vain, kun hän toimii virkasuhteisen lääkärin tehtävässä. Potilas voidaan ottaa enintään kolme päivää aikaisemmin tehdyn M1-lähetteen perusteella tarkkailuun sairaalaan. Tarkkailuun ottamisesta päättää psykiatrisen yksikön virkasuhteessa oleva lääkäri.
Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisen jälkeen tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava kirjallinen tarkkailulausunto (M2-lomake). Jos edellytyksiä hoitoon määräämiseen ei ole, potilas on heti kotiutettava sairaalasta, jos hän sitä haluaa.
Päätöksen tarkkailuun otetun potilaan määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta (M3-lomake) tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Päätös on tehtävä kirjallisesti viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisen jälkeen. Päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä. Jos hoitoon määrätty on alaikäinen, päätös on heti alistettava hallinto-oikeudelle, joka vahvistaa sen.
Päihdehuoltolain mukaiseen tahdosta riippumattomaan hoitoon henkilön voi määrätä terveyskeskuksen vastaava lääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri toisen lääkärin antaman lääkärinlausunnon perusteella. Lääkärinlausunnon voi antaa terveyskeskuksen tai mielenterveystoimiston lääkäri tai muu lääkäri. Hoitoon määräämisestä tehtävä päätös voidaan johtosäännöllä määrätä myös muun lääkärin tehtäväksi.
Potilasta saadaan pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kolme kuukautta. Jos tahdosta riippumattoman hoidon jatkaminen on välttämätöntä, potilaasta on annettava uusi tarkkailulausunto ennen tämän ajan päättymistä.
Hoidon jatkamista koskeva päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeudelle, joka vahvistaa sen. Päätöksen perusteella potilasta saadaan pitää hoidossa enintään kuusi kuukautta. Tämän jälkeen on tarkkailulla selvitettävä uudelleen, ovatko tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset olemassa.
Sairaalan on järjestettävä tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle potilaalle tämän pyynnöstä mahdollisuus saada sairaalan ulkopuolisen, riippumattoman lääkärin arvio ja lausunto hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Lausunnon antamista varten sairaalan ulkopuolisella lääkärillä on oikeus tutustua tutkittavaa koskeviin potilasasiakirjoihin.
Päihdehuoltolain mukaiseen tahdosta riippumattomaan hoitoon henkilö voidaan määrätä enintään viideksi vuorokaudeksi. Hoito on lopetettava välittömästi, kun hoidon edellytyksiä ei enää ole.
Psykiatrisella sairaalalla tulee olla selkeä toimintamalli ja kirjallinen ohje tilanteeseen, jossa potilas poistuu luvatta tahdosta riippumattomasta hoidosta. Sairaalan vastuu potilaasta jatkuu pääsääntöisesti niin kauan kuin tarkkailuaika jatkuu tai hoitoonmääräämispäätös on voimassa. Sairaalan tehtävänä on palauttaa potilas takaisin sairaalaan kaikin käytettävissä olevin keinoin, kuten olemalla toistuvasti yhteydessä potilaaseen ja hänen läheisiinsä ja tarvittaessa pyytämällä poliisilta virka-apua. Toimet palauttamiseksi tulee aloittaa heti, kun luvaton poistuminen on huomattu.
Jos potilasta ei tavoiteta missään vaiheessa, sairaalan vastuu päättyy, kun tarkkailuaika päättyy tai hoitoonmääräämispäätös umpeutuu. Syynä tähän on se, että silloin ei enää pystytä arvioimaan, täyttyvätkö tahdosta riippumattoman hoidon perusteet. Sairaalan vastuu päättyy myös, jos se on varmistunut luotettavalla, potilaan terveydentilan yksilölliseen arvioon perustuvalla tavalla siitä, etteivät tahdosta riippumattoman hoidon perusteet enää täyty tai että potilas on asianmukaisessa psykiatrisessa hoidossa muualla. Mahdollinen virka-apupyyntö tulee pitää voimassa, kunnes potilas on saatu takaisin hoitoon tai kunnes sairaalan vastuu hoidosta on päättynyt.
Psykiatrinen sairaala voi uloskirjata tahdosta riippumattomasta hoidosta ilman lupaa poistuneen potilaan, kun se ei ole enää vastuussa potilaasta. Asiasta on suositeltavaa ilmoittaa potilaan kotikunnan terveyskeskukseen sen varalta, että potilaasta olisi tarpeellista laatia uusi tarkkailulähete. Lupa- ja valvontavirasto suosittelee, että päätöksen uloskirjaamisesta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri.
Päihdehuoltolain mukaan henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon ainoastaan, jos
- vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
- ilman päihteiden käytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa henkilö on välittömässä hengenvaarassa tai saamassa vakavan, kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion.
Molempien edellä esitettyjen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.