Murupolku

Lääkehoidon toteuttaminen

Lääkehoito on yksi keskeisistä hoitokeinoista. Lääkäri päättää potilaan lääkityksestä, ja hoitotyöntekijät toteuttavat lääkehoitoa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä. Lääkehoidon toteuttaminen on terveydenhuollon toimintaa riippumatta siitä, minkälaisessa toimintaympäristössä sitä toteutetaan.

Lääkehoitoon liittyvien riskien tunnistaminen ja niihin varautuminen on tärkeää. Lääkehoidon riskit voivat liittyä esimerkiksi asiakkaaseen tai potilaaseen, lääkkeisiin, työntekijöiden osaamiseen tai toimintaympäristöön, jossa lääkehoitoa toteutetaan. Nämä riskit ja niihin varautuminen kuvataan lääkehoitosuunnitelmassa.

Lääkehoitosuunnitelma

Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa toimintayksiköissä pitää olla toimintayksikkökohtainen lääkehoitosuunnitelma, joka ohjaa käytännön lääkehoidon toteuttamista. Lääkehoitosuunnitelma on osa yksikön omavalvontaa. Omavalvontasuunnitelmaan kirjataan tietoja lääkehoitosuunnitelmasta. Lääkehoitosuunnitelman avulla voidaan varmistaa lääkehoidon laatu ja turvallisuus.

Lääkehoitosuunnitelman keskeinen lähtökohta on toimintayksikön asiakkaiden ja potilaiden tarvitsema lääkehoito. Lääkehoidon vaativuuden perusteella arvioidaan, minkälaista osaamista henkilökunnalla täytyy olla ja millainen henkilöstörakenne turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen tarvitaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä lääkehoitoa toteuttavat lähtökohtaisesti siihen koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Ammattihenkilöiden rooli ja vastuu asiakkaan ja potilaan lääkehoidon toteuttamisesta määritellään yksikön lääkehoitosuunnitelmassa.

Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä johto kantaa kokonaisvastuun turvallisen lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä. Suuri osa lääkehoidon vaaratapahtumista voitaisiin ennaltaehkäistä toiminnan hyvällä suunnittelulla, henkilökunnan koulutuksella, riskien tunnistamisella sekä laadukkaan ja turvallisen lääkehoidon merkityksen korostamisella.

Lääkehoidon osaamisen varmistaminen

Työnantajan tulee varmistaa työntekijän lääkehoidon osaaminen lääkehoitosuunnitelmassa määritetyllä tavalla. Niihin tehtäviin, joiden tekemiseen työntekijällä ei ole ammatillisen koulutuksen perusteella oikeuksia, työnantajan pitää järjestää työntekijälle lisäkoulutusta, varmistua työntekijän teoreettisesta ja käytännön osaamisesta sekä antaa hänelle tehtävien suorittamiseen oikeuttavat kirjalliset luvat. Työntekijän osaaminen tulee varmistaa myös silloin, kun lääkehoitoa toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuolisissa yksiköissä, kuten varhaiskasvatuksessa.

Fimea on antanut kansallisen suosituksen lääkehoidon osaamisen varmistamisesta.

Eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävät lääkehoidon toteuttamisessa

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja saavat ammatillisessa koulutuksessaan laajan lääkehoidon koulutuksen. He voivat toteuttaa lääkehoitoa monipuolisesti koulutuksensa perusteella ilman erillistä lääkehoitolupaa. He voivat muun muassa tilata lääkkeitä, laittaa lääkkeitä käyttökuntoon ja jakaa niitä potilaskohtaisiin annoksiin. Lisäksi he voivat antaa lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina, käsitellä PKV- (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) ja huumausainelääkkeitä sekä antaa injektioita (ihon alle sc., lihakseen im. ja ihon sisäinen id.).

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan vaativiin lääkehoidon tehtäviin, joita ovat esimerkiksi laskimoon annettavan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, lääkehoidon toteuttaminen erityisantoreittejä pitkin (esimerkiksi epiduraalitilaan) tai erityisillä välineillä (esimerkiksi kipupumppu), rokottaminen sekä verensiirtojen toteuttaminen.

Lähihoitajien ammatilliseen koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja. Lähihoitajat voivat ilman erillistä lääkehoitolupaa toteuttaa niitä lääkehoitoja, joita heidän tutkintoonsa on sisältynyt. Lähihoitaja voi esimerkiksi tilata lääkkeitä, laittaa lääkkeitä käyttökuntoon ja jakaa niitä potilaskohtaisiin annoksiin sekä antaa lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.

Lähihoitaja tarvitsee lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan vaativampiin lääkehoidon tehtäviin, kuten PKV-lääkehoidon (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) toteuttamiseen, luonnollista reittiä annettavaan huumausainelääkehoitoon, injektioiden antamiseen (ihon alle sc., lihakseen im.), lääkkeettömään, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtamiseen sekä ensihoidossa laskimoon annettavaan lääke- ja nestehoitoon kiireellisissä poikkeustilanteissa.

Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja vaihtelevasti. Työnantajan tulee selvittää tutkintoon sisältyneet lääkehoidon opinnot ennen lääkehoidon tehtävien antamista kyseiselle ammattihenkilölle.

Ammattihenkilöt, joiden koulutukseen on sisältynyt laajuudeltaan vähintään lähihoitajakoulutusta vastaavat lääkehoidon opinnot (suositus), voivat toteuttaa lääkehoitoa ilman erillistä lääkehoitolupaa. He voivat esimerkiksi tilata lääkkeitä, jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiin annoksiin sekä antaa lääkkeitä (muita kuin PKV-lääkkeitä ja huumausainelääkkeitä) luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.

Kyseiset sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan muun muassa PKV-lääkehoidon (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) toteuttamiseen ja injektioiden antamiseen (ihon alle sc., lihakseen im.).

Lähtökohtana on, ettei lääkehoitoon kouluttamaton sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö osallistu lääkehoidon toteuttamiseen ennen kuin hän on suorittanut riittävät, esimerkiksi lähihoitajan osaamisvaatimuksia vastaavat, lääkehoidon opinnot.

Kun ammattihenkilö on saanut riittävän koulutuksen ja erillisen lääkehoitoluvan, voi hän esimerkiksi antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina. Jos tämän lisäksi on välttämätöntä, että ammattihenkilö toteuttaa vaativampaa lääkehoitoa, on siihen annettava erillinen koulutus.

Lääkehoitolupa on potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.

Työnantaja määrittelee opiskelijan oikeuden osallistua lääkehoidon toteuttamiseen ottamalla huomioon opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko opiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset lääkehoidon tehtävien hoitamiseen.

Kun opiskelija toimii tilapäisesti ammattihenkilön tehtävässä, hän voi toteuttaa lääkehoitoa työyksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkehoitoluvan.