Lapsen kansainvälinen adoptio ilman palvelunantajaa

Jotta Suomessa voidaan arvioida, vastaako toisessa valtiossa annettu päätös Suomen adoptiolain mukaista adoptiota, täytyy päätöksen sisältö tarkistaa. 

Esimerkiksi huollonsiirtopäätös ei vastaa Suomen oikeusjärjestelmän mukaista adoptiota. 

Myöskään islamilaisissa maissa yleinen kafala-järjestelmä ei vastaa Suomen oikeusjärjestelmän mukaista adoptiota. Toisin kuin adoptio, kafala on luonteeltaan sopimus, joka ei muuta pysyvästi lapsen ja biologisen perheen oikeudellisia suhteita ja perimysoikeutta. Kafala on määräaikainen sopimus lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Adoptio ei ole määräaikainen vaan pysyvä. Kafala voidaan purkaa, toisin kuin adoptio. 

Adoptiopäätös ei voi olla Suomen adoptiolainsäädännön mukaan osapuolten välinen sopimus, luonteeltaan väliaikainen tai peruttavissa. Adoptiopäätöksen voi tehdä vain adoptiolainsäädännön mukaisesti toimivaltainen viranomainen. Päätöksen tulee perustua lapsen lähtömaan adoptiolainsäädäntöön.

Tosiasiallinen asuinpaikka (engl. habitual residence) määrittelee sen, missä asiasi tullaan käsittelemään.  

Jos tosiasiallinen asuinpaikkasi on ollut Suomi välittömästi (vähintään vuoden) ennen, kun adoptio on tehty, adoptioon tulee hakea adoptiolupaa Suomessa. Hakeudu ensin adoptioneuvontaan ja hae tämän jälkeen adoptiolupaa. 

Jos asuinpaikkasi on ollut muu kuin Suomi, asuminen ulkomailla on perustunut muuhun kuin adoptiotarkoitukseen ja se on ajoittunut välittömästi (vähintään vuoden) ennen adoptiota, arvioi adoptiopäätöksen tunnustamisen mahdollisuutta Helsingin käräjäoikeus. Lue lisää käräjäoikeuden verkkosivuilta.

Kaikkien Suomen adoptiolain mukaisten luvan edellytysten tulee täyttyä: 

• Adoptio on lapsen edun mukainen, ja lapsi tarvitsee adoptiota. 
• Lapsen lähtömaan viranomaisilta on saatu selvitys lapsen tilanteesta ja siitä, että lapsella ei ole mahdollisuutta pysyä perheessään tai hänelle ei löydetä perhettä hänen lähtömaassaan. 
• Lapsi on lähisukulainen, tai lapsi on ollut vakiintuneesti hakijan hoidettavana tai kasvatettavana. Adoptiolautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan lähisukulaisella tarkoitetaan suoraan alenevassa polvessa lapsenlasta tai sisaruksen lasta, ei tätä kaukaisempaa sukulaista. 
• Yhteisadoptio on mahdollinen ainoastaan avioliitossa oleville.  
• Hakija täyttää kaikki muut Suomen adoptiolain mukaiset adoptioluvan edellytykset.
• Hakija vastaa kaikkien adoptiolupahakemukseen tarvittavien asiakirjojen kokoamisesta, laillistamisesta ja käännättämisestä. 

Adoptiolautakunta varoittaa itsenäisiin adoptioihin liittyvistä riskeistä. Lue lisää seuraavasta kohdasta "Varoitus: itsenäisiin adoptioihin liittyy riskejä".

Suomi on Haagin kansainväliseen adoptiosopimukseen sitoutunut maa, jonka yhtenä tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsille riskialttiita itsenäisiä adoptioita. 

Vuoden 2012 adoptiolaki tiukensi adoption edellytyksiä Suomessa. Lain tarkoituksena on ehkäistä itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä, kuten lapsikauppaa. Tavoitteena on myös varmistaa lapsen tosiasiallinen tarve kansainväliseen adoptioon. Lapsen edun turvaa parhaiten adoptio, joka tehdään tehtävään toimiluvan saaneen kansainvälisen palvelunantajan välityksellä. Kansainvälistä adoptiopalvelua antaa Interpedia ry.

Adoptiolain mukaan Suomessa asuvan henkilön, joka haluaa adoptoida lapsen ulkomailta, pitää kansalaisuudestaan riippumatta saada adoptiolautakunnan lupa sekä adoptioneuvontaa ja kansainvälistä adoptiopalvelua. 

Lapsen adoptointi itsenäisesti, ohi lakisääteisen prosessin, sisältää monia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Näitä ovat muun muassa:

• Adoptio ei ole pätevä Suomessa. 
• Helsingin käräjäoikeus ei vahvista adoptiota, johon olisi tullut hakea lupa. 
• Lapsi ei saa matkustusasiakirjaa tai maahantulolupaa Suomeen. 
• Lapsi ei saa Suomen kansalaisuutta. 
• Lapsen tausta on selvittämättä ja/tai siihen liittyy väärinkäytöksiä. 

Kun haetaan adoptiolupaa ilman palvelunantajaa toteutettavaan adoptioon, hakijan on esitettävä adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset. 

Lautakunta voi vaatia muun muassa seuraavia asiakirjoja: 

• hakijaa itseään koskevat tarvittavat asiakirjat 
• asiakirjanäyttö sukulaisuussuhteesta (lähisukulainen) 
• tarvittaessa DNA-tutkimuksen tulokset lähisukulaisuuden todistamiseksi 
• lapsen syntymätodistus 
• lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisten laatima selvitys siitä, miksi lapsi ei voi jäädä asumaan biologiseen perheeseensä 
• lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisen laatima selvitys siitä, että lapsen biologiset vanhemmat ovat saaneet adoptioneuvontaa ja ymmärtävät adoption merkityksen 
• muut adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset ja asiakirjat. 

Asianmukainen asiakirjanäyttö vaaditaan adoptiolupaprosessissa, lapsen oleskelulupaa haettaessa sekä lapsen väestörekisteriin merkitsemistä varten maistraatissa (jos adoptiolupa on myönnetty). Kaikkien ulkomaisten asiakirjojen pitää olla laillistettuja sekä suomen, ruotsin tai englannin kielelle käännettyjä. Tarvittaessa hakija voi joutua matkustamaan alkuperämaahan korjaamaan mahdolliset puutteelliset laillistukset.

Hakija vastaa itse kaikkien asiakirjojen hankkimisesta, niiden käännättämisestä ja laillistamisesta sekä niihin liittyvistä kustannuksista. Hakija vastaa myös muiden mahdollisesti tarvittavien selvitysten (esimerkiksi DNA-testit) kustannuksista.

Jotta ulkomailla laadittu ulkomaan viranomaisen antama asiakirja saisi tarkoitetun oikeusvaikutuksensa Suomessa, on asiakirja laillistettava eli legalisoitava. Asiakirjan laillistaminen on asiaan osallisten oikeusturvaan ja hallinnon luotettavuuden varmistamiseen liittyvä toimenpide, jolla varmistetaan se, että asiakirjan antaneella taholla on kyseisessä maassa sen maan lakien mukaan oikeus tällaisen asiakirjan antamiseen. 

Laillistaminen tehdään kahdella eri tavalla riippuen siitä, onko kyseinen maa liittynyt Haagin ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta tehtyyn yleissopimukseen vuodelta 1961 (niin sanottu apostille-sopimus): 

1. Jos asiakirja on annettu niin sanotussa apostille-maassa, asiakirjan oikeellisuus varmennetaan maan toimivaltaisen viranomaisen antamalla apostille-todistuksella. Todistuksella varmennetaan asiakirjassa oleva allekirjoitus, asiakirjan allekirjoittajan asema ja tarvittaessa asiakirjassa oleva sinetti tai leima. 
2. Muissa kuin niin sanotuissa apostille-maissa asiakirjojen oikeellisuuden laillistaa kyseisen maan ulkoministeriö, minkä jälkeen siinä maassa toimivaltainen Suomen edustusto laillistaa asiakirjan liittämällä siihen todistuksen edellä mainitun ulkoministeriön virkamiehen oikeudesta antaa kyseinen todistus. Jos kyseisessä maassa ei ole Suomen edustustoa eikä kyseinen maa kuulu minkään Suomen edustuston toimipiiriin, saattaa joissakin tapauksissa olla mahdollista laillistuttaa asiakirjat toisen pohjoismaan edustustossa (pois lukien Norja). 

Koska Länsi-Afrikan alueella on liikkeellä paljon asiakirjaväärennöksiä, on länsiafrikkalaisen asiakirjan laillistamisen edellytyksenä se, että asiakirjan aitous on ensin selvitetty. Vastuu asiakirjan aitoudesta on hakijalla, mistä syystä hän on velvollinen toimittamaan asiakirjan edustuston ja ulkoministeriön seurannassa olevalle lakiasiaintoimistolle asiakirjan aitouden tutkimiseksi. Hakija vastaa myös aitouden varmistamisesta syntyvistä kustannuksista. Koska kaikki Pohjoismaat eivät edellytä Länsi-Afrikan asiakirjoilta aitoustodistusta, ei Suomeen esitettäviä asiakirjoja tuolta alueelta ole mahdollistaa laillistaa toisessa Pohjoismaan edustustossa. 

Lisätietoa asiakirjojen laillistamisesta maakohtaisesti ulkoministeriön verkkosivuilla.

Lisätietoa länsiafrikkalaisten asiakirjojen laillistamis- ja verifiointimenettelystä Suomen Abujan suurlähetystön verkkosivuilla.

Asiakirjat tulee olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Muunkieliset asiakirjat tulee käännättää virallisella kääntäjällä. Auktorisoituja kielenkääntäjiä Suomessa voit etsiä Opetushallituksen verkkosivuilta. Jos asiakirjat on käännätetty ulkomailla, tulee myös käännös laillistaa.

Kansainvälinen adoptio tarkoittaa, että sinulla ja adoptoitavalla lapsella on asuinpaikka eri valtioissa. Sinun tai lapsen kansalaisuus ei vaikuta adoptioon. Adoptioon sovellettava lainsäädäntö määräytyy sinun tai lapsen tosiasiallisen asuinpaikan perusteella. Jos sinun tai lapsen tosiasiallinen asuinpaikka on Suomi, sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.  

Jos haluat adoptoida lapsen kansainvälisesti, sinulla on aina velvollisuus hakea adoptiolupaa ja saada sitä ennen adoptioneuvontaa hyvinvointialueeltasi tai adoptiotoimistosta (Pelastakaa Lapset ry). Tarvitset adoptioluvan, vaikka kyse olisi perheen sisäisestä adoptiosta tai sukulaislapsen adoptoimisesta toisesta valtiosta Suomeen. Tarvitset luvan myös, vaikka adoptio olisi toteutettu toisessa maassa ja olet adoption vahvistamisen ajankohtana asunut tosiasiallisesti Suomessa.

Pyydä aina ensin adoptioneuvontaa hyvinvointialueeltasi tai adoptiotoimistosta. 

Hanki lapsen lähtömaan viranomaisilta selvitys lapsen tilanteesta ja taustasta. 

Täytä adoptiolupahakemus ja toimita se ja tarvittavat asiakirjat käännettyinä ja laillistettuina tai apostilloituina adoptiolautakuntaan.