Henkilöstömitoitus ei ole pelkkä luku – siitä muodostuu iäkkäiden arki

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttanut ikäihmisten hoito. Viime vuoden alusta iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan vähimmäishenkilöstömitoitusta laskettiin 0,6:en työntekijään asiakasta kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että entistä pienemmällä työntekijämäärällä on pystyttävä vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin. Meillä valvontaviranomaisilla on huoli siitä, että henkilöstömitoitusta on useissa yksiköissä alennettu arvioimatta, riittääkö vähimmäishenkilöstömitoitus asiakkaiden palvelutarpeeseen vastaamiseen: yksilölliseen kohtaamiseen, mielekkään arjen luomiseen ja hyvän hoidon toteuttamiseen kaikkina aikoina.

Ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista suurin osa on joko muistisairaita tai heillä on muita toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia, mikä voi näkyä esimerkiksi liikkeiden hidastumisena ja siinä, että ohjeiden ymmärtäminen vie aikaa. Minimiin laskettu henkilöstömitoitus johtaa usein siihen, ettei asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita pystytä riittävästi huomioimaan. Ympärivuorokautisessa hoidossa olisi tärkeää pystyä antamaan asiakkaille aikaa ja mahdollisuus tehdä itse pystymiään asioita, jotta heidän toimintakykynsä säilyisi.

Kun arvioidaan riittävää henkilöstömitoitusta, ei kyse ole vain desimaaleista, vaan siitä, että kyetään kaikkina aikoina turvaamaan asiakkaiden palvelut ja ihmisarvoinen hoiva. Riittävällä henkilöstömitoituksella tarkoitetaan sitä työntekijämäärää, jolla kyetään turvaamaan asiakkaiden kokonaisvaltainen hoito ja huolenpito. 

Riittävä mitoitus mahdollistaa merkityksellisen arjen

Useimmat iäkkäät nauttivat esimerkiksi ulkoilusta, joka tulisikin mahdollistaa kaikkina vuodenaikoina. Sen lisäksi, että liikkuminen ja omatoimisuuden tukeminen auttavat ylläpitämään toimintakykyä, yhdessä tekeminen ja asiakkaan yksilöllinen huomioiminen myös vähentävät muistisairaiden asiakkaiden levottomuutta ja käytösoireita. Myös fyysisesti jo hyvin heikkokuntoiset, suuren osan päivästään vuoteessa viettävät, tarvitsevat hoitajan aikaa ja läsnäoloa, vaikka he eivät sitä pystyisi enää sanallisesti ilmaisemaan. Kyse on iäkkäiden viimeisistä vuosista – elämästä ja arjesta, jonka on tarkoitus olla turvallista, arvokasta ja yksilölliset tarpeet ja toiveet huomioivaa.

Omavalvonnan merkitys ikäihmisten palvelujen laadun turvaajana

Omavalvonta on keskeinen työkalu henkilöstömitoituksen ja palvelun laadun seuraamisessa ja varmistamisessa. Hyvinvointialueilla ja iäkkäiden ympärivuorokautisia asumispalveluja tuottavilla on vastuu jatkuvasti arvioida palvelujen laatua ja sitä kautta tunnistaa mahdolliset puutteet henkilöstömitoituksessa ja tarvittaessa myös henkilöstörakenteessa. Henkilöstön osaamisen riittävyyttä arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon myös esimerkiksi asiakkaiden ja omaisten sekä työntekijöiden palautteet. Puutteet on korjattava viipymättä.

Kukapa meistä ei haluaisi elää onnellista, turvallista ja merkityksellistä arkea myös iäkkäänä, arkea värittävistä sairauksista ja toimintakyvyn rajoituksista huolimatta. Palvelun järjestäjällä ja tuottajalla on erityinen velvollisuus huolehtia iäkkäiden perusoikeuksien, ihmisarvon ja arvokkaan vanhuuden toteutumisesta. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun iäkäs ei esimerkiksi muistisairauden vuoksi itse kykene varmistamaan oikeuksiensa toteutumista. 

Lue lisää: Henkilöstömitoitus iäkkäiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa