Enemmän kuin pelkkiä neliöitä – Mitä sosiaalihuoltolain mukaisilta asumispalvelujen tiloilta vaaditaan?

Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisen koti ja yksityisyys ovat tärkeitä ja lailla turvattuja asioita. Meillä jokaisella on oma käsityksemme kodista ja siitä, millainen se on. On melko yleistä, että saamme vapaasti itse määrätä, miten sisustamme kotimme ja miten siellä elämme. 

Kun puhumme sosiaalihuoltolain mukaisista asumispalveluista, esimerkiksi hoivakodeista, puhumme silloinkin ihmisten kodeista. Olipa kyseessä ikääntynyt, vammainen henkilö tai mielenterveyskuntoutuja, asumisympäristöllä on valtava merkitys elämänlaatuun, turvallisuuteen ja arjen sujumiseen.

Ihmisen kodin yksityisyys tai ihmisen itsemääräämisoikeus ei katoa, vaikka hän tulisi asiakkaaksi kotihoitoon tai siirtyisi asumaan hoivakotiin; yhteisölliseen asumispalveluun tai ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Kyseessä on ihmisen koti silloinkin. 

Lainsäädäntö asettaa asumispalvelujen tiloille selkeät raamit. Ei riitä, että tilat ovat "ihan hyviä" – niiden on oltava lainmukaisia, turvallisia, esteettömiä, kodinomaisia ja yksityisyyttä kunnioittavia. Tästä syystä valvontaviranomaisilla on velvollisuus omalta osaltaan valvoa sitä, että asumispalveluiden tilat ja siten palveluissa asuvien ihmisten kodit ovat sellaisia mitä laissa säädetään. Valvontalaki (laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 741/2023) astui voimaan 1.1.2024, ja sen voimaan tulo on vaatinut viranomaisilta tulkintaa ja kohtuullisuuden pohdintaa.

Asumispalvelun palveluntuottajalla vastuu asianmukaisista tiloista

Sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalvelujen palveluntuottajalla on jatkuva vastuu varmistaa, että sen tarjoamat tilat täyttävät kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön vaatimukset. Vanha myönnetty lupa tuottaa sosiaalihuollon asumispalveluja ei lähtökohtaisesti anna pysyvää oikeutta toimia vanhoilla tilaratkaisuilla, jos ne eivät enää täytä nykyisiä asiakas  ja potilasturvallisuuden tai palvelun laadun vaatimuksia. Koko toiminnan perusta ja olemassaolon oikeutus lähtee siitä, että palveluntuottaja tuntee lainsäädännön ja sitoutuu noudattamaan sitä joka hetki. Kyse ei ole kertaluonteisesta tarkistuksesta, vaan jatkuvasta omavalvonnasta ja vaatimusten tasalla pysymisestä.

Luottamuksensuojalla on merkitystä arvioinnissa. Se ei yleensä tarkoita sitä, että vanha yksikkö voisi automaattisesti jatkaa toimintaansa täysin vanhoilla ehdoilla, vaan sitä, että:

• viranomaisen tulee toimia suhteellisuusperiaatteen mukaisesti
• muutoksille voidaan antaa siirtymäaikaa
• arviointi tehdään tapauskohtaisesti
• jo olemassa olevien yksiköiden olosuhteita ei aina vaadita välittömästi täysin uuden rakentamistason mukaisiksi ilman nimenomaista siirtymäsääntelyä.

Valvontalain (741/2023) tavoitteena on varmistaa asiakas  ja potilasturvallisuus sekä laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, ja se koskee myös aiemmin luvan saaneita toimijoita.

Lupa- ja valvontavirasto ohjaa tilojen vaatimustasoa

Lupa- ja valvontaviraston nykyisessä, valvontalain mukaisessa ohjauksessa ympärivuorokautisen palveluasumisen tilojen tulee olla riittävät, esteettömät, turvalliset, asiakkaalle sopivat ja yksityisyyden suojaa turvaavat.

Lisäksi asunnon koon lähtökohtana pidetään vähintään 20 m² sekä omaa wc  ja pesutilaa. Sen lisäksi yhteisöllisen asumisen asunnoissa tulee olla keittiö tai keittiövaraus eli asiakkaalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus ruoan valmistamiseen kodissaan.

Käytännössä juuri vanhojen yksiköiden kohdalla olennaista on usein se, ovatko nämä vanhan rakennuskannan ominaisuuksia koskevia suositusluonteisia tavoitteita vai ehdottomia asiakas  ja potilasturvallisuutta koskevia vaatimuksia.

Jos tila aiheuttaa turvallisuus , hygienia , esteettömyys  tai yksityisyyshaittaa, valvontaviranomainen voi edellyttää korjaavia toimenpiteitä myös vanhalta toimijalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeudellisen yleislinjan mukaan luottamuksensuoja suojaa enemmän perusteltuja odotuksia viranomaisen aiemmasta hyväksynnästä, mutta ei estä lainsäätäjää kiristämästä toimintaedellytyksiä erityisesti silloin, kun kyse on asiakas  ja potilasturvallisuudesta, perusoikeuksista tai hoivan laadusta. Myönnetty lupa tai rekisteröinti ei siis sellaisenaan “lukitse” vaatimustasoa pysyvästi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että 

• palveluntuottajan tulee noudattaa voimassa olevaa sääntelyä
• myös vanhat yksiköt ovat valvontalain piirissä
• luottamuksensuoja voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti ja missä laajuudessa muutoksia voidaan vaatia
• mutta se ei yleensä poista velvollisuutta korjata nykyvaatimusten vastaisia tai asiakasturvallisuutta vaarantavia toimitiloja.

Kun sosiaalihuoltolain mukaiset asumispalvelujen tilat suunnitellaan ja niitä ylläpidetään lainsäädännön mukaisesti, luodaan ympäristö, jossa asukas voi hyvin ja henkilökunta pystyy tekemään työnsä laadukkaasti. 

Seinien tehtävä ei ole vain tarjota suojaa säältä, vaan luoda turvallinen satama, jota voi kutsua kodiksi ja mahdollistaa arvokas, omannäköinen elämä – elämän loppuun saakka.

Lisätietoa: Sosiaalihuollon asumispalvelut