Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsy ei toteudu yhdenvertaisesti
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin pääsy ei toteudu yhdenvertaisesti eikä aina lakisääteisissä määräajoissa, kertoo Lupa- ja valvontaviraston selvitys. Viiveitä esiintyy sekä palvelutarpeen arvioinneissa että varsinaisessa palveluun pääsyssä. Viiveet heikentävät asiakkaiden oikeusturvaa, lisäävät raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta sekä kasvattavat kriisiytyneiden tilanteiden määrää.
Lupa- ja valvontavirasto laatii vuosittain selvitykset, joissa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaista toteutumisesta hyvinvointialueilla, Helsingin kaupungissa ja HUS-yhtymässä. Nyt julkaistut selvitykset koskevat vuotta 2025. Selvitykset tehdään niiden tietojen perusteella, joita Lupa- ja valvontavirasto saa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan yhteydessä.
”Erityisesti mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivät lapset ja nuoret näyttäisivät putoavan palvelujen väliin, vaativaa tukea tarvitsevien vammaisten palvelukokonaisuudet jäävät epäselviksi eivätkä iäkkäiden asiakkaiden hoiva, kotihoito ja asumispalvelut muodosta aina toimivaa kokonaisuutta”, kertoo sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Sari Husa Lupa- ja valvontavirastosta.
Selvityksen mukaan palveluketjut ovat monin paikoin katkonaisia. Sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö ei ole vakiintunut käytännöksi eikä yhteinen asiakas- tai hoitosuunnitelma ole systemaattisesti käytössä. Ilman selkeitä vastuita ja koordinaatiota asiakkaiden tarpeet eivät tule kokonaisvaltaisesti arvioiduiksi, mikä voi johtaa väärin kohdentuneisiin palveluihin ja asiakasturvallisuuden heikentymiseen.
Selvitysten perusteella omavalvonta näyttäytyy aineistossa vaihtelevana, osin muodollisena ja reaktiivisena. Toistuvia ongelmia ovat puutteellinen seuranta ja dokumentointi, epäkohtiin puuttumisen viivästyminen ja korjaavien toimenpiteiden sekä asetettujen määräaikojen puuttuminen. Heikko omavalvonta mahdollistaa epäkohtien pitkittymisen, vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä altistaa hyvinvointialueen laajempiin valvontatoimiin.
“Kokonaisuutena valvontahavainnot osoittavat, että suurimmat valtakunnalliset riskit eivät liity yksittäisiin virheisiin vaan rakenteellisiin ja systemaattisiin puutteisiin, kuten palvelujen ennakoivuuden heikkous, resurssien ja tarpeen epäsuhta, omavalvonnan riittämätön vaikuttavuus ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perus- ja erityistason heikko integraatio”, toteaa Husa.
Hyvinvointialueiden toiminnassa ja toimintaympäristössä sekä omavalvonnan toteuttamisessa on alueellisia eroja, jotka rajoittavat mahdollisuuksia tehdä valtakunnallisia yleistyksiä tai johtopäätöksiä. Husan mukaan edellä todetut havainnot ovat kuitenkin sellaisia, jotka toistuvat useammalla hyvinvointialueella.
Lupa- ja valvontavirasto on toimittanut selvitykset Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriölle.
Lisätietoja:
sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Sari Husa
ylitarkastaja Tuula Kotimäki
[email protected]
0295 254 000 (vaihde)