Ilmoitus rannan ruoppaamisesta tai niitosta
Rannan ruoppaustöistä ja vesikasvillisuuden koneellisesta niitosta on ilmoitettava kirjallisesti Lupa- ja valvontavirastolle sekä vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista.
Ilmoituksen perusteella Lupa- ja valvontavirasto arvioi toimenpiteen luvantarpeen ja antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita toimenpiteen toteuttamista varten. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että ilmoittaja saa riittävästi tietoa ruoppauksen ja niiton luvanvaraisuudesta. Lisäksi sen avulla annetaan ohjeita toimenpiteiden toteuttamiseen siten, että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa.
Vaihtoehtoja ruoppaukselle
Rannan ruoppaus voi olla tarpeen, jos mataluus tai umpeenkasvu vaikeuttaa veneilyä tai uimista. Kyseessä on kuitenkin mittava toimenpide, joka voi aiheuttaa haittaa rantaluonnolle. Umpeenkasvua kannattaa ensisijaisesti torjua niittämällä, ja matalan rannan käyttöä voi helpottaa rakentamalla laiturin. Lue lisää rantojen kunnostuksesta vesi.fi-verkkosivustolta.
Luvantarpeen arviointi
Pienimuotoisesta ruoppauksesta riittää ilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle ja vesialueen omistajalle. Ilmoituksen perusteella Lupa- ja valvontavirasto arvioi luvan tarpeen tapauskohtaisesti. Kun ruoppausmassan määrä on yli 500 kuutiometriä, on ruoppaukselle aina haettava vesitalouslupa. Lupa- ja valvontavirasto antaa neuvontaa luvantarpeen arvioinnissa.
Selvitä kiinteistösi rajat ja suunnittele ruoppausmassan läjitys
Tarvitset tarkan tiedon kiinteistösi rajoista, jotta pystyt suunnittelemaan ruoppausmassan läjityspaikan kokonaan omalle kiinteistöllesi. Ruoppausmassat on sijoitettava siten, etteivät ne pääse valumaan takaisin vesistöön tai naapurin kiinteistölle. Jos massaa läjitetään toisen kiinteistön alueelle, on ilmoitukseen liitettävä kiinteistön omistajan kirjallinen suostumus.
Ruoppausmassojen läjitys vesijätölle eli kiinteistön ja vesialueen väliselle kaistaleelle ei ole suositeltavaa, mutta se voi olla mahdollista alueen omistajan luvalla. Ennen läjitystä on tärkeää selvittää, kuuluuko vesijättö omaan kiinteistöösi vai vesialueen omistajalle. Vesialueen kiinteistörajoja voit tarkastella verkossa Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä Karttapaikassa.
Kerää tarvittavat tiedot
Ennen ilmoituslomakkeen täyttämistä määritä ruoppausalue ja selvitä ranta- ja vesialueiden omistajat sekä heidän kiinteistötietonsa. Voit selvittää vesialueen kiinteistön omistajan tiedot Maanmittauslaitokselta. Arvioi ruopattavan massan määrä ja laatu, ruoppauksen suoritustapa sekä ruoppausmassojen läjitysalueen sijainti.
Ruoppaus- ja niittoilmoituksen tekeminen
Siirry tekemään sähköinen ruoppaus- ja niittoilmoitus Luvat ja valvonta -palveluun. Ilmoitus on tehtävä vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista Lupa- ja valvontavirastolle ja samaan aikaan myös vesialueen omistajalle. Ruopata voi pääsääntöisesti 1.9.–30.4. välisenä aikana.
- Suunnittele ja arvioi hyvissä ajoin ruoppaustyön ajankohta, ruoppausalueen sijainti, toteutustapa, ruopattavan massan määrä ja laatu sekä läjitysalueen sijainti.
- Ilmoita ruoppauksesta vesialueen omistajalle. Ruoppauksesta kannattaa ilmoittaa myös lähinaapureille ristiriitojen välttämiseksi.
- Selvitä etukäteen, tuleeko ruoppauksesta tehdä ilmoitus tai hakea vesitalouslupaa Lupa- ja valvontavirastolta. Kun ruoppausmassan määrä on yli 500 kuutiometriä, on ruoppaus aina luvanvarainen. Lupa- ja valvontavirasto antaa neuvontaa luvantarpeen arvioinnissa.
- Tee ilmoitus. Merkitse lomakkeella selkeästi ruopattava alue ja läjitysalueet.
- Lupa- ja valvontavirasto käsittelee ilmoituksen 30 vuorokauden kuluessa. Tarvittaessa virasto antaa ilmoituksesta lausunnon tai ohjaa hakemaan vesitalouslupaa. Ilmoituksen perusteella voidaan myös antaa tarkempia ohjeita ruoppauksen toteuttamiseen.
- Lupa- ja valvontavirasto lähettää sinulle laskun ilmoituksen käsittelystä (150 euroa yksityishenkilöiltä tai yleishyödyllisiltä yhteisöiltä / 200 euroa yritystoiminnan hankkeista).
Löydät ohjeita pienruoppauksen toteuttamiseen ja ruoppausilmoituksen tekemiseen tämän sivun lopusta.
Jos et voi tehdä sähköistä ilmoitusta, täytä alla oleva ilmoitus ja lähetä se Lupa- ja valvontavirastoon sähköpostilla [email protected] tai postitse PL 20, 13035 LVV.
Huom.! 1.4.2026 alkaen sähköpostitse tai paperipostilla lähetetyistä ilmoituksista peritään 30 % korotettu käsittelymaksu
Korotettu käsittelymaksu peritään, jos asia on pantu vireille muutoin kuin sähköisessä asiointipalvelussa (eLupa, ympäristönsuojelun valvonnan sähköinen palvelu YLVA, Luvat ja valvonta -palvelu). Lisämaksun enimmäismäärä on 1 000 euroa. Lisämaksua sovelletaan asioihin, jotka on pantu vireille 1.4.2026 alkaen. Sähköisen käsittelyn hintaa sovelletaan vain siinä tapauksessa, että kaikki yhteiskäsittelyasiaan liittyvät lupahakemukset on tehty sähköisessä asiointipalvelussa.
Korotettua maksua ei peritä, jos asiaa ei ole mahdollista panna vireille sähköisessä asiointijärjestelmässä. Muutoin kuin sähköisessä asiointipalvelussa vireille pannun yhteiskäsittelyssä olevan lupa-asian lisämaksu peritään yhteisesti 1000 euron suuruisena. Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen ja Huoltovarmuuskeskuksen ilmoituksista ja hakemuksista ei kuitenkaan peritä lisämaksua.
Käsittelyaika
Ilmoitus käsitellään 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen tekemisestä.
Voimassaoloaika
Viranomainen antaa tarkempia ohjeita ilmoituksenvaraisen työn suorittamisesta ja ilmoituksen voimassaolosta.
Maksullisuus
Ilmoituksen käsittelystä peritään maksu 150 euroa yksityishenkilöiltä tai yleishyödyllisiltä yhteisöiltä / 200 euroa yritystoiminnan hankkeilta. Käsittelymaksusta lähetetään erillinen lasku. Maksu perustuu Valtioneuvoston asetukseen Lupa- ja valvontaviraston maksuista. 1.4.2026 alkaen sähköpostitse pdf-lomakkeella tai paperipostilla lähetetyistä ilmoituksista peritään 30 % korotettu käsittelymaksu.
Ruoppauksiin ja niittoihin liittyviä neuvoja
Onko haettava vesilupaa vai riittääkö ilmoituksen tekeminen?
Yli 500 m3 ruoppauksen tekeminen edellyttää aina vesilain mukaisen luvan hakemista Lupa- ja valvontavirastolta. Pienempikin toimenpide voi tarvita luvan, jos hankkeesta aiheutuu vesilaissa tarkoitettuja haitallisia seurauksia yleisesti vesiympäristölle tai yksityiselle, joka ei anna toimenpiteelle kirjallista suostumusta.
Vesilain mukaan ruoppauksesta ja kasvillisuuden niitosta on ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle ja vesialueen omistajalle 30 vrk ennen toimenpiteen suorittamista. Ilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle tehdään sähköisesti Luvat ja valvonta -palvelussa.
Vesialue on usein yhteisomistuksessa (osakaskunta). Yhteisöllä voi olla nimettynä henkilö, jolla on valtuudet hoitaa yhteisen alueen asioita. Vesialueen omistajan tiedot (kiinteistön nimi ja RN:o) saa selville maanmittaustoimistosta. Vesialueen omistajan "jäljille" pääsee mahdollisesti myös kalastuslupien myyjän tai kalatalousalueen kautta.
Ruoppauksen toteuttaja on vastuussa hankkeen lainmukaisuudesta ja aiheuttamistaan haitallisista seurauksista. Ruoppaustoimenpiteet on aina suunniteltava ja toteutettava huolellisesti, jotta mahdollisilta ympäristöhaitoilta ja naapuririidoilta vältytään. Ongelmien ja riitojen välttämiseksi on hyvä keskustella ja sopia hankkeesta lähinaapureiden ja vesialueen omistajan kanssa. Ruoppauksessa ja läjitysmassojen sijoituksessa tulee erityisesti ottaa huomioon luonto- ja vesiympäristö maisema-arvoineen.
Ilmoituksen perusteella luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Lupa vaaditaan, jos toimenpiteistä voi aiheutua haittaa esimerkiksi luonnolle tai kalakannoille. Alle hehtaarin kokoisen luonnontilaisen kaltaisen lammen sekä merenrannoilla alle kymmenen hehtaarin kokoisen luonnontilaisen kaltaisen fladan ja kluuvijärven luonnontilan vaarantaminen on aina kiellettyä ilman Lupa- ja valvontaviraston lupaa.
Ennen ruoppausta tai niittoa
Selvitä omistamasi alueen rajat erityisesti vesistöön nähden. Suorita kohteessa mittauksia: syvyyssuhteet ja ruoppausalueen ja -syvyyden määrittäminen. Selvitä vedenkorkeuden vaihtelut. Oleellinen vedenkorkeustieto on keskivesi, eli pitkän ajan keskimääräinen vedenkorkeus (MW), joka määrittää maa- ja vesialueen välisen rajan, eli rantaviivan. Ylin vedenkorkeus on oleellinen, kun valitaan ruoppausmassojen läjityspaikkaa. Jos tonttisi edustalla on vesijättöä, se ei kuulu tilaan, ellei sitä ole lunastettu.
Tietoa vedenkorkeuksista ja vedenlaadusta löytyy Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja ymparisto.fi -verkkosivuilta:
Syken avoimet ympäristötietojärjestelmät
Vesistöennusteet ymparisto.fi:ssä
Selvitä alueella olevat luontoarvot ja ota huomioon myös luonnonsuojelulain rauhoitussäädökset. Esimerkiksi rauhoitettujen eläinten häiritseminen lisääntymisaikana ja niiden pesien vahingoittaminen on kielletty. Tietoa luontoarvoista löytyy Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilta.
Varmista, että ruoppausalueella ei ole putkia tai kaapeleita. Selvitä alueen kaavamääräykset ja rakentamisen lainsäädäntö tarvittaessa kunnan rakennusvalvonnasta.
Pyydä tarjousta useammalta sellaiselta urakoitsijalta, joka on tehnyt onnistuneita ruoppaushankkeita aikaisemmin. Käy tarvittaessa tutustumassa onnistuneisiin kohteisiin. Pyydä urakoitsijan käymään paikalla ennen tarjouksen tekemistä.
Vastuu työn toteutuksesta ja valvonnasta sekä mahdollisista haitoista on ruoppaustyön teettäjällä. Riittävällä ammattitaidolla tehty työn suunnittelu vähentää haittojen syntymistä.
Hankkeen toteuttaminen
Pyri ajoittamaan työ siten, että ympäristölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Paras ajankohta ruoppauksen toteuttamiseen on syksy ja talvi. Samentumisen ja muiden ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ruoppaustyö tulisi ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Lintujen pesintäaikoja ja kalojen kutuaikoja on vältettävä. Ruopata voi pääsääntöisesti 1.9.–30.4 välisenä aikana. Jos linnustolle tai kalastolle ei aiheudu haittaa, voi ruopata vielä toukokuussa. Suojelu-, Natura- ja muilla linnuston kannalta merkittävillä alueilla työaika on usein 1.10.–31.3.
Pieniin ruoppauksiin syksy tai varhainen kevät sopivat hyvin, koska silloin vedenpinnat ovat järvissä yleensä alhaalla ja työ on helpompaa. Isommat ruoppaukset on suositeltavaa tehdä talviaikaan jään päältä, jos jää ja maapohja kantavat kaivumassojen kuljetuskaluston. Merialueilla jään kantavuus ei yleensä salli isompia ruoppauksia.
Talviaikana jään päältä toteutettavissa ruoppauksissa ruoppausalue on merkittävä asianmukaisesti turvallisen jäällä liikkumisen varmistamiseksi.
Ruoppausmassoja ei saa läjittää toisen maa-alueelle tai vesijätölle ilman omistajan suostumusta. Vesialueelle läjittämistä ei pääsääntöisesti sallita ilman Lupa- ja valvontaviraston lupaa. Ruoppausmassojen asianmukainen läjitys on varmistettava, jotta ruoppausmassat eivät pääse takaisin vesistöön tulvan, aallokon tai sateen aikana. Massat suositellaan sijoitettavan vähintään 1 m keskivedenkorkeuden yläpuolelle. Lisäksi on suositeltavaa rakentaa tiivisrakenteinen reunus valumien estämiseksi. Läjitysalue ja työstä aiheutuneet jäljet on siistittävä ympäristöön sopivaksi. Irronnut kasvillisuus on kerättävä pois vesistöstä ja sijoitettava asianmukaisesti.
Myös rantavyöhykkeen luontoarvot on huomioitava ruoppauksessa ja massojen läjityksessä. Hyvin monet järvien, jokien ja merenrantojen rantavyöhykkeiden luontotyypit ovat lisäksi uhanalaisia. Rannoilla voi esiintyä myös uhanalaisia lajeja. Vesiympäristöön kuuluvilla rantavyöhykkeillä voi olla tärkeä merkitys kalojen kutualueena. Luontoympäristöä vahingoittava läjitys on yleensäkin vesilain haitan minimointisäännöksen vastainen ja se voi olla vesilain luvanvarainen toimenpide, vaikkei ruoppaustyö muutoin lupaa tarvitsisikaan.
Massoja ei saa läjittää luonnonsuojelu- tai Natura-alueelle, eikä arvokkaille perinnebiotooppialueille. Kaunista rantapuustoa ei ole syytä tuhota läjittämällä massoja puiden juurille. Vesialueen täyttäminen ei muodosta vesijättöä, vaan se on mahdollisesti luvaton toimenpide. Vesijätölle ei yleensä muutenkaan pitäisi läjittää ainakaan ilman asianmukaista eroosiosuojausta.
Matalat rannat ja niihin usein liittyvät tulva-alueet ovat monimuotoisia elinympäristöjä, joiden lajisto voi kärsiä ruoppauksista tai kadota niiden takia kokonaan. Ruoppaustoimenpiteistä voi aiheutua myös veden samentumista, ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä veteen, kalojen kutualueiden tuhoutumista, ranta-alueiden syöpymistä ja sortumista sekä maiseman rumentumista. Ympäröi kohde tarvittaessa suojaverhoilla.
Työssä on syytä pyrkiä siihen, että ruopattu alue syvenee ulapalle päin, jotta ei synny lietettä keräävää kuoppaa. Ruopatun alueen sivuluiskat eivät saa jäädä pystysuoriksi, vaan ne on luiskattava maalajin edellyttämään kaltevuuteen.
Ruoppausmassat pitää kalkita, jos ne ovat happamia. Muinaiseen Itämereen (Litorinameri) kerrostuneita happamia maa-aineksia esiintyy Suomen rannikkoalueella, ja niiden esiintymisalue voi Selkämeren ja Perämeren välisellä rannikolla ulottua jopa 100 metriä merenpinnan yläpuolelle sisämaahan. Happamien sulfaattimaiden esiintymisaluetta voi selvittää Geologian tutkimuskeskuksen karttapalvelussa. Huom! Kartoitus ei kata kaikkia saariston alueita.
Happamat sulfaattimaat voivat hapettua joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa, jolloin niistä liukenee happamia yhdisteitä ja myrkyllisiä metalleja, kuten kadmiumia ja nikkeliä. Sateen myötä nämä päätyvät vesistöihin. Päästöjä voidaan vähentää käsittelemällä kaivuumassat oikein esimerkiksi rajoittamalla kaivuusyvyyttä tai kalkitsemalla.
Kalkitus parantaa kasvien kasvua ja ehkäisee happamuutta. Vesistöjen suositeltu pH on vähintään 5,5 ja viljelymaiden 6,0–6,6.
Kalkitusmäärät:
- Peltomaalle levitetyt massat (20 cm kerros): 40–60 t/ha, kalkki sekoitetaan huolellisesti (äestys/auraus).
- Kasaan tai täytemaaksi sijoitetut massat: 20–30 kg/m³, kalkki lisätään 10–20 cm kerroksissa. Osa kalkista kannattaa levittää alueelle etukäteen.
Kalkkia voidaan levittää 1–3 kertaa 1–2 vuoden aikana, kuitenkin pääosin läjityksen yhteydessä. Tarkemman kalkitustarpeen voi selvittää analysoimalla näytteen ruoppausmassasta (n. 60 €/näyte).
Usein ruoppaukseen liittyy ruopatun alueen peittäminen suodatinkankaalla ja/tai soralla tai hiekalla. Peittämistä tehdään varsinkin, kun ruoppauksen seurauksena esille tulee samentumista aiheuttavaa hienoainesta, kuten savea. Alueen peittäminen on tehtävä ympäröivää pohjaa mukaillen, jotta pohjaan ei synny kuoppaa eikä kohoumaa. Vesialueen täyttämiseen rannan omistajalla ei ole oikeutta, joten toimenpiteiden lainmukaisuus tulee erikseen varmistaa tai hakea lupa.
Ruoppaus suoritetaan yleisimmin kaivinkoneella. Pitkäpuomisilla koneilla ruoppaus voidaan tehdä rannalta käsin. Pyydä tarjousta useammalta sellaiselta urakoitsijalta, joka on tehnyt onnistuneita ruoppauksia aikaisemmin. Käy tarvittaessa tutustumassa kohteisiin. Pyydä urakoitsijaa käymään paikalla ennen tarjouksen tekemistä.
Pohjaliejun poistoon voi joskus käyttää myös imuruoppauskalustoa. Imuruoppausta käytettäessä on oltava riittävä allas, johon liete pumpataan. Lietettä kertyy noin 10–20-kertainen määrä ruopattavaan tilavuuteen verrattuna. Viipymän, eli hienoaineksen laskeutumiseen seisovassa vedessä kuluvan ajan, tulee olla riittävä, jotta lietettä ei pääse valumaan takaisin vesialueelle. Imuruoppauskohteissa tilaajan on syytä olla paikalla koko työn ajan.
Maa-alueen (rannan) ja vesialueen raja kulkee keskivedenkorkeuden mukaisessa rantaviivassa. Poikkeuksen tähän tekevät ne järvet, joiden keskivedenkorkeus on säädetty lupakäsittelyssä.
Vesirakennushankkeissa on pyrittävä säilyttämään rannan luontainen muoto ja sen sijainti. Merkittävät toimenpiteet rannassa saattavat edellyttää myös esimerkiksi maisematyöluvan. Vesilaissa on säädetty toimenpiteistä, kuten ruoppauksesta, ja rakenteista, kuten laiturista, joita voidaan suorittaa vesialueella, vaikka ei vesialuetta omistaisikaan. Rannan edessä saattaa olla kaistale vesijättöä, jonka omistaa vesialueen omistaja. Alue on tietyin edellytyksin rannanomistajan lunastettavissa.
Vesijättö on entistä vesialuetta, joka on pysyvästi muuttunut maa-alueeksi. Vesialueen täyttäminen ei muodosta vesijättöä, vaan täyttö on mahdollisesti luvaton toimenpide. Toisen omistamalle vesijätölle ei saa läjittää ilman alueen omistajan suotumusta. Vesijätölle ei yleensä muutenkaan pitäisi läjittää ainakaan ilman asianmukaista eroosiosuojausta.
Rannan täyttöjä tai pengerryksiä ei voida tehdä yhteiselle tai toisen vesialueelle ilman omistajan suostumusta. Kaava-alueilla tarvitaan täyttöihin myös kunnan maisematyölupa. Erityisesti on huomattava, että vesijättöä ja vesialuetta täyttämällä ei voida suurentaa tilaan tai tonttiin kuuluvaa maa-aluetta. Täyttäminen ei aiheuta muutosta omistussuhteisiin, sillä täyttöalue jää aina vesijätön tai vesialueen omistajan omistukseen.
Yhteystiedot
Asiakaspalvelu: ympäristöasiat
Kysy asiakaspalvelusta yhteydenottolomakkeella
Sähköposti: [email protected]
Puhelin: 0295 256 920 (maanantai–perjantai kello 9–15)
Chat on virastomuutosten takia toistaiseksi suljettu.